Pikkupoikia keskuksen sisäpihalla. Lapsia on täällä paljon joka puolella ja leikkiminen sujuu, vaikkei olekaan yhteistä kieltä (siis vielä - toiveikkaasti uskon oppivani vähän wolofia jossain vaiheessa).
Löysin aamulla keskuksen pihalta tällaisen pienen itkevän pojan, ja otin syliin. Siinä hän sitten istui ja niiskutti pitkän aikaa, nimeäkään en saanut selville kun niin paljon itketti. 
N'gorin ranta, jossa olimme eilen. Rannalla oli myös ihmisiä soittamassa rumpuja, ja tietysti meidät pakotettiin tanssimaan... ;) En viitsi nyt laittaa niitä tanssikuvia tänne, kun tytöt suuttuu muuten (itse tanssin vain ihan vähän ja pakenin sitten kameran taakse piiloon). 
Hanna valmistautuu syömään ceebujën-ateriaa (riisiä, kalaa ja vähän vihanneksia, kuten porkkanaa, maniokkia ja lanttua). Tätä me syödään joka päivä lounaalla. Saa nähdä kyllästyykö siihen kolmessa kuukaudessa - vielä ainakin maistuu!Eipä muuta tällä kertaa. Pahoittelen, jos kuvat ovat huonolaatuisia - tässä koneessa ei ole nyt toistaiseksi ainakaan mitään kuvankäsittelyohjelmaa.
3 comments:
Tosi värikästä kyllä Suomen harmaanvalkoiseen maisemaan verrattuna. Onneksi ei sentään takatalvea tullut, mutta lähellä oli - ihan perhananmoinen puhuri Turussa eilen. Uh.
Kuulin, että Helsingissä on satanut lunta! Ja minä kun täällä olen kehuskellut kaikille, että Suomessa on kevät ja ainakin 15 astetta lämmintä... No, toivottavasti pian lämpenee ilmat sielläkin.
Hei hei tyttäret! Varsin nopeasti vaikutatte sopeutuneen Santhiaban elämänmenoon, nice! Kiva katsella kuvituksia ja lukea kertomuksia. Melkein kuin olisi itekin vielä siellä...Voikaa hyvin!
Kaiju
Post a Comment