Apua, ötökkä!

Monia suomalaisia huolettaa ennen Senegaliin tuloa se, millaisen hyönteismaailman täällä saa vastaansa. Ainakin Hannan kanssa keskusteltiin aiheesta melko paljon ennen matkaa. Koska kyse on Afrikasta, monet pelkäävät jättikokoisia hämähäkkejä - niitä ei kuitenkaan täällä Dakarin seudulla ole. Viime vuoden Senegalin matkalla eniten harmaita hiuksia aiheuttivat torakat, jotka vilistivät ympäri vuokratalomme lattioita ja seiniä. Ja torakat ovat täällä suuria! En ole mitannut, mutta sanoisin että helposti ainakin 4 cm:n pituisia, ilman tuntosarvia. (Tosin aina kun Hannaa vastaan tulee vessareissulla torakka, niin se on jostain syystä suunnilleen ihmisen pään kokoinen, kuulemma.)

Täällä keskuksessa näkyy harvoin torakoita, vessassa ja keittiössä joskus. Tai kyllähän niitä varmaan täällä meidän huoneessakin öisin vilistelee, mutta niin kauan kun nukkuu turvallisesti hyttysverkon suojassa näkemättä niitä, niin ei haittaa. Pojat pelottelivat, että sitten kesäkuussa, kun tulee oikein kuuma, niin torakoita on paljon enemmän kuin nyt. Mutta Babacar kertoi onneksi tukkineensa jonkun viemäriaukon tuolta alakerrasta, niin ettei niitä tulisi tänne keskukseen ihan hirveästi.

Suurempana vaivana ovat viime aikoina olleet ötökät, jotka yöllä syövät käsiin ja jalkoihin pieniä mäkäräisen pistoksen näköisiä näppyjä, jotka usein ovat siististi rivissä. Olemme leikkisästi kutsuneet näitä järjestelmällisiä tyyppejä kirpuiksi, mutta oikeastaan ei ole edes tehnyt mieli tietää, mistä elukasta on kyse. Tänään aamulla kuitenkin sain tietää, kun viime päivien työnteko flunssasta huolimatta kostautui, ja kuumetta oli sen verran, että Hanna kielsi minua osallistumasta siivoustalkoisiin. Koska olen viettänyt päivän sängyssä torkkuen, pääsin tekemään lähempää tuttavuutta kutsumattomien petikavereiden kanssa ihan päivänvalossa - ja kyllä, kirppuja ovat. Eikä niitä meinaa saada millään hengiltä! Hyppelevät vaan. Vähän alkoi ällöttää, vaikka erilaisten hyönteisten läsnäoloon täällä onkin ollut jo pakko tottua. Täytyy vissiin vaihtaa lakanat, vaikka en tiedä auttaako se mitään. Missäköhän ne kirput asuvat? Patjan sisällä?

Tänään on ollut ihmeellisen hiljainen päivä, koska en ole jaksanut raahautua muualle kuin vessaan täältä meidän huoneesta. Tällaisia päiviä täällä on harvoin, että istuu yksinään sisällä. No, on minulla toki käynyt vieraita täällä; ensin joitakin tyttöjä Kër Soda -koulusta ilmeisesti
Albertin lähettäminä, sitten Albert itse, sitten myös Babacar on käynyt pariin otteeseen, ja tietysti lempilapseni Abdou, jonka kuvakin on täällä blogissa (tosin silloin Abdoun nimi ei ollut vielä selvillä). Laura on muuten myös uudelleen kipeänä, ja meni eilen illalla sairaalaan hoidettavaksi. Vielä ei tiedetä, mikä tauti on kyseessä, mutta toivottavasti menisi pian ohi. Toivon itsekin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että parantuisin viimeistään tiistaiksi, jottei vapunpäiväksi suunniteltu lasten mielenosoitus ja keskuksessa järjestettävä ympäristöaiheinen teemapäivä mene minulta sivu suun.