Siskoja, häitä ja torakoita

Babacarin siskoja, vasemmalta Fatou, Amy ja Mati. Niin ja minä, jos ette tunnistaneet. ;)

Hanna pelaa unoa Matin ja Amyn kanssa meidän huoneessa.

Keittiötarvikkeiden mystiselle katoamiselle löytyi eilen ihan kelpo syy; Babacar oli nähnyt meidän juoksevan karkuun torakkaa keittiössä edellisenä iltana, päättänyt myrkyttää keittiössä ja kantanut siksi kaikki astiat turvaan viereiseen huoneeseen lukkojen taakse. Ihan kiva, vaikka ei ne torakat kyllä pitkäksi aikaa myrkyttämälläkään häviä.

Muutamana iltana ollaan ostettu tosi hyviä fataya-kalapasteijoita yhdeltä naiselta, joka tekee ja myy niitä iltaisin tuosssa kadulla ihan keskuksen oven vieressä. Hänen seuranaan on aina muutama muukin nainen naapuritalosta - Babacarin siskoja, kivoja ja puheliaita tyttöjä, etenkin Amy ja Mati, johon tutustuin jo viime vuonna täällä käydessäni. Viime reissulla jäi harmittamaan se, etten ehtinyt juuri lainkaan tutustua naisiin; täällä keskuksessa lähinnä vain miehet tekevät hommia ja viettävät aikaa. Siksi olenkin tosi mielelläni ostanut yhden fatayan iltaisin Hannan kanssa, ja istunut hetken aikaa naisten kanssa kadulla juttelemassa ranskan ja wolofin sanoja sekotellen (monet naiset täällä eivät puhu kovin hyvin ranskaa, koska eivät ole käyneet pahemmin koulua).

Eilen kutsuimme Babacarin siskot Amyn, Matin ja Fatoun meidän huoneeseen kylään iltapäivällä. Oli mukavaa, juotiin jaffaa, pelattiin unoa, käytiin jälleen kerran läpi se, olemmeko naimisissa ja onko meillä sulhasia. ;) Lopulta vähän tanssittiinkin. Sitten tytöt kutsuivat meidät heille syömään illalla. Alkuillasta kävimme yllättäen yksissä häissäkin, ja sitten menimme syömään. Näimme Babacarin äidin ja monta muuta perheenjäsentä. Saman vadin ääressä söi kaksitoista ihmistä, me lusikalla ja toiset sormin.