Ensimmäiset päivät

Albert näytti juuri miten tästä hassusta näppäimistöstä saa ä:n pisteet, jee. Tulee vähän luettavampaa tekstiä.

Ensimmäiset päivät täällä ovat kuluneet nopeasti, sitä herää aamulla, tekee vähän jotain, syö, juo teetä - ja sitten onkin jo ilta.

Lauantaina illalla olimme N'gorissa Kaijun ja Souleymanin luona Babacarin ja Siren kanssa. Babacar on siis tämän keskuksen johtaja, Sire vapaaehtoistyöntekijä. Kaiju on ollut täällä kaksi kuukautta, mutta lähtee tänään Suomeen, mikä on tietysti kurjaa. Kiva silti että ehdittiin nähdä, odotin etukäteen jo Kaijun näkemistä varmaan yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin täkäläisten tuttujen näkemistä. Jäimme loppujen lopuksi Kaijun ja Souleymanin luo yöksi, että ehdittiin Kaijun kanssa edes vähän jutella kuulumisia. Käytiin jopa baarissa, vaikka Hanna oli ihan kuolemanväsynyt kaikesta ihmettelystä ja ihmisten nimien opettelusta ja ranskan puhumisesta...

Eilen tultiin Hannan kanssa ihan itse kahdestaan Kaijun luota kotiin tänne Santhiabaan car rapidilla, eli sellaisella pakettiauton kokoisella bussilla. Tai no, oikeastaan Kaiju ja Souleyman laittoi meidät oikeaan autoon istumaan, käskivät jäädä päätepysäkillä pois, ja neuvoivat vielä moneen kertaan miten pysäkiltä kävellään keskukseen. Eli ei se mikään kovin suuri uroteko ollut, mutta jostain sitä pitää aloittaa, kun aluksi vaan käveltiin Babacarin perässä joka paikkaan. ;) Myöhemmin iltapäivällä jatkettiin vielä tätä itsenäistä elämää käymällä kahdestaan tuossa vähän matkan päässä huoltoaseman kaupassa ostamassa pikakahvia ja muuta sellaista.

Muuten on tosi kivaa, mutta olen koko ajan ihan pulassa huonon nimimuistini takia. Minun vain yksinkertaisesti pitää nähdä sama ihminen useamman kerran, ennen kuin osaan yhdistää nimet ja kasvot. Lisäksi kiinnitän huomiota ihan vääriin asioihin, joiden perusteella yritän muistaa kuka kukin on. Sitten kun joku menee ja vaihtaa vaatteita, niin olen taas ihan sekaisin! Kaikkein nolointa on, kun menee esittäytymään jollekin ihmiselle, joka vastaa, että etkö muista minua, mehän nähtiin silloin viime vuonna, kun olit täällä... Olin kuitenkin silloin täällä Santhiabassa vain pari viikkoa, enkä ehtinyt ihan kaikkiin vielä tutustua. No, eiköhän se tästä.

Tänään ei olla tehty oikein mitään muuta kuin istuskeltu ja juteltu ihmisten kanssa. Hanna pelasi monta erää unoa ja pojat huijasivat häntä ja toisiaan minkä ehtivät. :)