Huomisen kuvat...

Tässä ne huomisen kuvat...eli ei kuvia...edelleenkään. No nyt on sentään kelpo selitys olemassa, mun muistitikku meni mystisesti rikki. Ihan uskomaton tuuri, koska mun edellinen muistitikku rikkoutui juuri ennen Senegaliin lähtöä. Olen ollut kovin laiska kuvaamisen suhteen ja tarkoituksenani oli laitaa Satun ottamia kuvia, kun olen siirtänyt ne ensin muistitikulle. Suunnitelmiin tuli nyt pieni viivästys, mutta pelastuksekseni Satun avomies tuo mulle uuden muistitikun Suomesta ja onneksi vieläpä huomenna. Saadaan myös muita tuliaisia, kuten salmiakkia, marianneja ja purkkaa. Tilasin myös poikaystävän, mutta se ei kuulemma mahtunut matkalaukkuun :)

Tänään on Satun ja Lauran viimeinen ilta täällä keskuksessa, huomenna ne muuttaa avomiestensä kera N'goreen. Niinpä tänään on tiedossa juhlat, koska tytöt on valmistaneet aivan ihanaa salaattia, patonkia ja poppareita. Me käytiin aiemmin tänään Johannan kanssa torilla ostamassa 40 munkkia ja sokeroitiin ne itse kotona. Myyjä oli varmaan aika onnellinen, kun sai myydyksi niin monta munkkia kerralla. Ostettiin munkit siis kadunvarrella istuvalta naiselta, joka paistoi niitä pienessä kattilassa. Meidän tarkoitus oli tehdä täytekakku, mutta raaka-aineiden löytäminen täältä läheltä ei ole mahdollista. Kauempana on kyllä länsimaalaisia kauppoja, mutta ei jaksettu raahautua sinne. Käytiin yhtenä päivänä sellaisessa ja siihen meni koko päivä. Kaupassa oli kyllä tosi hyvä valikoima länsimaalaisia tuotteita, joiden hinta oli aika kallis, mutta ei oikeastaan haluttu ostaa sieltä mitään.

Maanantaina mulla oli känkkäränkkä päivä, joten jätin Johannan ahertamaan keskukseen ja lähdin Satun ja Lauran kanssa Dakarin keskustaan, jossa tavattiin Veera ja Sidibe. Shoppailtiin kankaita, korutarvikkeita ja huiveja sekä käytiin herkuttelemassa jätskibaarissa. Keskustassa oli kyllä aika hulina ja kaikenlaista oli myytävänä, joten oli ihanaa lähteä takaisin kotiin. Veera ja Sidibe neuvoi meille bussin, joka tulee tohon viereiselle Shellille. Bussi oli täynnä ihmisiä ja liimauduttiin toisiimme. Matka kesti noin tunnin ja eteneminen oli äärimmäisen hidasta. Lisäksi tuli pimeää eikä meillä ollut pienintäkään käsitystä missä ollaan. Oltiin tosi isolla tiellä ja viereinen nainen kuuli keskustelustamme missä oltiin jäämässä pois ja ystävällisesti ilmoitti, että nyt on meidän pysäkki. Jätiin sitten pois ja tönötettiin yht'äkkiä keskellä isoa tietä pilkkopimeässä, koska erehdyksissä bussi ei tullutkaan Shellille. Katselin sitten ympärille ja tien reunassa seisoi yksi ainoa iso auto ja tuulilasin takana istui kaksi miestä, joilla oli päässään valkoiset huput, joissa oli reiät vain silmien ja suun kohdalla...arvatenkin pelästyin ihan pikkuisen. Pompittiin vastaantulijoiden neuvosta tien toiselle puolelle ja saatiin onneksi taksi, joka kuskasi meidät Shellille, joka sijaitsi tosi lähellä. Päästiin loppujen lopuksi takaisin kotiin ehjinä ja helpottuneina ja säästettiin rahaa yhteensä noin 1,5 euroa, kun haluttiin olla omatoimisia ja käyttää julkisia liikennevälineitä...!

Meidän tupa on edelleen hyvin altis erilaisille sairauksille. Meillä on Johannan kanssa kummallakin ikävä flunssa, enkä päässyt tänään koululle opettamaankaan vaan Johanna joutui menemään yksin. Lisäksi juuri tänään toinen lopetettavista luokista teki jonkinlaista koetta ja Johanna joutui odottamaan lähes tunnin, että pääsee opettamaan. Huomenna kyllä raahaudun vaikka väkisin mukaan. Juhlat alkavat pian, joten täytyy valmistautua, jotta jaksaa pysyä tolpillaan. Laitan kuvia sitten myöhemmin... :)