Kuvassa opetan lapsille ruokavalio- ja vitamiinijuttuja (ja pelottelen, että tulee diabetes ja sydänkohtaus, jos syö liikaa sokeria ja sipsejä). Mukana Sire (valkoisessa paidassa) ja Baba Fall. Ilmeisesti tässä olen juuri esittänyt jonkun kysymyksen ja odotan, että joku vastaisi. Tai sitten näytän muuten vaan hölmöltä... Löysin kyllä heti sisäisen opettajan itsestäni, ja oli hauskaa pitää oppituntia.
Kokoustaminen ei loppunut perjantaihin, vaan eilen aamupäivällä pidettiin vielä tarkempi suunnittelukokous sunnuntaisin kokoontuvan lastenoikeusklubin vetäjien kanssa. Ylisuureksi paisunut ryhmä jaettiin kolmeen osaan, jotta lapset jaksaisivat paremmin keskittyä ja oppisivatkin jotain, ja jotta ohjaajat eivät rasittuisi ihan hirveästi. Saatiin ihan mukavasti sovittua ja jaettua tehtävät eri ihmisille - nähtäväksi jää, miten jakoa noudatetaan. Tänään iltapäivällä isompien lasten ryhmään ilmaantui yllättäen kolme ylimääräistä tyyppiä, vaikka olin pyytänyt vain Siren Hannan ja minun avuksi. Oli vähän tungosta. ;) No, ehkä se on vain alkuinnostusta.
Tänään tosiaan opetettiin kahdelle eri lapsiryhmälle ruokavalioon liittyviä asioita, koska Omar ja Doudou, jotka tätä ryhmää vetävät yhdessä suomalaisen Veeran kanssa, olivat niin suunnitelleet. Ensi viikosta alkaen lastenoikeusklubi tuleekin sitten keskittymään kolmen kuukauden ajan ympäristöasioihin. Ensimmäisenä teemana on roskastaminen, joka on täällä aika suuri ongelma. Tietysti osittain ympäristön roskaisuus johtuu jätehuollon puutteesta, mutta aika paljon on myös asenteesta kiinni. Wolofin kielessä on kuulemma sananlasku, jossa sanotaan, että katu ei ole kenenkään omaisuutta. Niinpä sinne kadulle heitetään ihan rauhassa kaikenlaista roskaa. Keskuksen porukka on järjestänyt aika säännöllisesti siivoustalkoita lähikaduilla ja koulun pihalla, mutta hyvin nopeasti roskia taas kerääntyy kadulle. Roskastaminen olisi saatava vähenemään, muuten siivoustalkoiden järjestäminen on aika turhauttavaa. Ja tietysti paljon muitakin haittoja niistä roskista on; tulee likaa, kärpäsiä ja niin edelleen, ja sitten lapset leikkii siinä roskien keskellä. Aloitamme asenteiden työstämisen lasten kanssa, ja mikäli vaan mahdollista, pidämme myös aikuisille jotain keskustelupiiriä jossain vaiheessa.
Eilen päästiin naapurikadulle naisten säästökassan juhliin tanssimaan sabaria ja blocage-muotitanssia (Hanna näkyy juuri laittavan siitä kuvia...) ja illalla vielä soiteltiin rumpuja täällä keskuksessa. On meillä kyllä niin surkea rytmitaju verrattuna paikallisiin, että ihmettelen kuinka ne jaksaa meidän kanssa tanssia ja soitella. :) Mukavaa siis on ollut edelleen, eikä kauheasti mikään juttu ole vielä alkanut ketuttaakaan, paitsi tietysti kissat, jotka viettävät erittäin äänekkäästi kuherruskuukauttaan meidän terassilla ja naapuritalon katolla öisin.
No comments:
Post a Comment