Jäähyväisiä

Eilinen päivä oli aika rankka, kun yritin flunssan kourissa tehdä töitä. Raahauduin aamulla kouluun, jossa oppitunnit menivät vielä ihan hyvin, mutta sitten lähdin kahden koulun opettajan kanssa kiertämään naapuruston koteja. Järjestämme nimittäin lauantaina siivoustalkoot Kër Soda -koulun edessä kulkevalla kadulla, joten kävimme nyt informoimassa kaikkia kadun varrella asuvia perheitä talkoista. Albert ja Pascal yrittivät myös hienovaraisesti pyytää perheitä osallistumaan jatkossa kadun kunnossapitoon mm. siten, että he eivät heittäisi jätevesiään kadulle. Vaikea pyyntöhän se tavallaan on, sillä kun ei ole viemäriä, niin monet naiset eivät ehdi eivätkä jaksa kiikuttaa jätevesiä mihinkään kauemmas. Kierrettyämme kaikki talot olin aivan poikki, varsinkin kun piti yrittää kaikkien kanssa vaihtaa pari sanaa wolofiksi. Menin kotiin ja nukuin kolme tuntia.

Illalla pidin vielä kaksi atk-tuntia peräkkäin, vaikka olo oli edelleen tosi voimaton. Tosin molemmat olivat yksityistunteja, mikä on kohtuullisen helppoa verrattuna maanantain atk-tuntiin, jolloin oppilaina on viisi 12-14 -vuotiasta tyttöä. Minusta on vaivihkaa tullut siis myös atk-opettaja. Todella huvittavaa. Hyvä kun osaan itse edes tätä blogia käyttää. ;) Mutta tietokoneen käyttö on sellainen juttu, minkä kaikki täällä haluaa oppia, nyt jo joudun sanomaan joillekin innokkaille oppilaille, etten ehdi opettaa heitä. Opetukselle on siis tilausta, ja lisäksi se kannustaa ihmisiä opettelemaan luku- ja kirjoitustaitoa, jotta voivat kommunikoida ulkomailla asuvien sukulaisten ja tuttujen kanssa. Eiliset oppilaani olivatkin Souleymanin aikuisille pitämästä lukutaitoryhmästä.

Satun ja Lauran jäähyväisbileet sujuivat mukavasti eilen, vaikka kaikki olivatkin väsyneitä (eli ei mitään uutta auringon alla - koskahan me ei oltais väsyneitä?). Naisia ei kyllä oikein ilmaantunut paikalle, ennen kuin kävin kiskomassa naapurintytöt telkkarin edestä juhliin (naiset olivat ilmeisesti luulleet, ettei heitä ollut kutsuttu). Kaikki ruoka hävisi parempiin suihin silmänräpäyksessä, ja sitten vähän tanssittiin. Aiheutin pienen hälinän, kun menin vahingossa ehdottamaan Simon ja Baban reggae-bändin nimeksi "torakka" (wolofiksi mboot). Oikeasti tarkoitukseni oli pyytää heitä tekemään ympäristöstä kertova laulu, jossa esiintyisi torakka.

Onneksi Satu ja Laura eivät vielä lähde kokonaan pois, vaan ovat Senegalissa vielä kaksi viikkoa. Noin kivoja kämppiksiä tulee kyllä silti ikävä: keneltä me nyt pihistetään karkkia ja juustoa? No, Maria ja Paula jäävät tänne meidän seuraksi vielä pariksi viikoksi. Myös Minna Maija ja Ritva lähtevät tänään, joten jäähyväisiä jätetään oikein urakalla.

Babacar on ilmeisesti jossain vaiheessa opetellut kutsumaan residenssiläisiä

syömään huutelemalla suomeksi "ihanat tytöt syömään". Nyt litaniasta osa on unohtunut, ja juuri äsken kajahti huuto: "ihannaa! syömään!", joten pitää tästä mennä.