Hyviä hetkiä

Letit valmistuivat eilen illalla. Kuvassa Amy tekemässä viimeistä lettiä (siinä kohtaa vasta keksin, että haluan letityksestä kuvan). Vähän oli kyllä niska kipeä, kun monta tuntia istui tuolla lailla pää vinossa. Onneksi sentään pidettiin aina välillä ruoka- ja pyykkäystaukoja.

Valituksen vastapainoksi listaan tällä kertaa asioita, joista pidän täällä.

- Aamujooga; se, kun pari päivää sitten opin viimein oikean punnerrustekniikan aurinkotervehdyksissä.

- Café touba, mausteinen ja vahvasti sokeroitu kahvi, jota haetaan 50 frangilla (alle 0,10 euroa) tuosta kulman takaa kahvilasta (Hanna lupasi laittaa kuvan)

- Abdou, Mama, Tuuti, Mbaya ja muut pikku nassikat, jotka juoksevat kadulla vastaan ja hyppäävät syliin; sitten leikitään "hiiri puuroa keittää" -leikkiä.

- Kiireettömyys; se, että kadulla pysähdytään kaikessa rauhassa juttelemaan tuttujen kanssa.

- Värikkyys (tiedän, kaikissa matkakertomuksissa aina hehkutetaan sitä, miten Afrikassa on niin värikästa ja värit ovat niin kirkkaita...); värejä käytetään paljon enemmän ja ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ja erityisesti tykkään siitä, miten täällä auringon laskiessa ei tule sininen hetki, niin kuin Suomessa talvella, vaan keltainen hetki, jolloin maa ja ilma ovat lämpimän keltaiset.

- Babacar, jolla on ehkä omat kommervenkkinsa, mutta joka kuitenkin huolehtii koko ajan siitä, että asiat sujuisivat mahdollisimman hyvin, että keittiön ja tietokoneluokan ovet ovat kiinni varkauksien estämiseksi, ja että me suomalaiset syödään tarpeeksi. Babsku auttaa aina ja jaksaa myös hienosti mukautua meidän ehdotuksiin, vaikkei aina olekaan samaa mieltä tai ei oikein ymmärrä, miksi haluamme tehdä jonkun asian jollain tietyllä tavalla.

- Kaikki muut kivat ihmiset; Omar ja Baba Fall, jotka jaksavat selittää meille asioita ja vastailla loputtomiin miksi-kysymyksiin; Doudou, joka laulaa mulle Karkkiautomaatin "Hei Johanna" -laulua ja jonka kanssa saa aina käydä läpi kunnon wolofinkielisen tervehdyslitanian; Babacarin kivat siskot Amy ja Mati ja heidän äitinsä, jotka tarjoavat meille vuorotellen poikiaan sulhasiksi (selvennän nyt vielä, että moniavioisuudesta johtuen Amylla ja Matilla on tosiaan eri äidit, mutta sama isä, ja he asuvat samassa kodissa).

- Äänet, joita voi kuunnella ennen nukahtamista (rukouskutsu, baifal-laulu, lampaiden määkiminen, ihmisten huudahtelu kadulla) tai juuri herättyään (kukon kiekuminen, rukouskutsu, kadulla leikkivät lapset, aamusiivouksessa käytettävän pienen luudan lakaisuääni, lampaiden määkiminen).

- Fataya-pasteijat, joita ostetaan iltaisin Kumba-nimiseltä naiselta, joka ei puhu yhtään ranskaa. Niitä voi syödä sellaisenaan tai laittaa patongin väliin ihanan maustekastikkeen kanssa.

- Hanna, joka herättää minut aamuisin ja tuo teekupin sängyn viereen, että saan heti juoda sitä, kun suvaitsen herätä. Kyllä, olen täysin pilalle hemmoteltu. ;)