Aamulla lapsia alkoi saapua keskukseen jo ennen yhdeksää - kun paikalla ei ollut vielä muita kuin hullunkiilto silmissä ilmapalloja puhaltelevia ja banderollia viimeisteleviä suomalaistyttöjä. Lapset olivat ihan yli-innoissaan, ja meinasivat hajottaa heti niin ilmapallot kuin kyltitkin. Hanna taisi vähän hermostuakin, ja lapset oppivat uuden sanan toistellessaan Hannan perässä: "kaaos, kaaos". Mielenosoitus alkoi järjestyä kadulle lopulta kymmenen jälkeen. Alla kuva keskuksen edestä ennen liikkeellelähtöä. Banderollissa lukee wolofiksi "siivotaan meidän kortteli" ja ranskaksi "puhdas ympäristö".
Lapset olivat tehneet itse osan wolofin- ja ranskankielisistä kylteistä, joissa luki erilaisia iskulauseita. Baba Fall oli puolestaan tehnyt pienen laulun, jonka sanat menivät näin:
New leen ñu andandoo, mbooloo setal suñu rew, mogën ci ñun te baax suñu rew (en ota mitään vastuuta oikeinkirjoituksesta, täällä kaikki kirjoittaa wolofia ihan miten sattuu). Eli jotain sen suuntaista, että tulkaa, siivotaan yhdessä, se on hyväksi sekä meille että meidän maallemme. Opettelin laulua ahkerasti maanantaina - vähän turhaan, sillä sitä ei lopulta laulettu kuin mielenosoituksen alussa, kun kaikki lapset eivät osanneet laulua.
Mielenosoitus sujui yllättävän hyvin, ja nopean laskutoimituksen mukaan marssiin osallistui noin 150 lasta. Välillä oli vähän kaoottista, mutta se kuuluu asiaan. Lapset olivat aivan ihania ja huutelivat iskulauseita innokkaasti. Korttelin ympäri kulkenut marssimme keräsi myös mukavasti katsojia, ja kulkueeseen liittyi pitkin matkaa uusia lapsia.
Mielenosoituksen jälkeen kokoonnuimme keskukselle ja pojat järjestivät sataviisikymmentä riehuvaa lasta ihmeen nopeasti istumaan lattialle tai seisomaan yläkerran rappusille niin, että kaikki ainakin teoriassa näkisivät "lavalle", jossa bändi soitti. Itse pidin tällä välin järjestystä yllä vessajonossa. Ennen bändiä oli vielä puheiden vuoro. Souleyman puhui, Omar puhui, Kër Sodan johtaja Pascal Coly puhui... ja sitten yhtäkkiä Omar kuulutti, että seuraavana vuorossa Johanna ja Hanna. En ollut yhtään valmistellut puhetta, joten kiitin vain lapsia osallistumisesta ja kouluja yhteistyöstä ja muistutin vielä kymmenennen kerran lapsia siitä, että ympäristö kuuluu myös heille, eikä vain tyhmille ja roskastaville aikuisille. Siis tietenkin vähän eri sanoin. ;)
Sitten Jac-Takeifa -bändi alkoi soittaa (tämä oli muuten se sama bändi, jota olimme tuossa pari-kolme viikkoa sitten kuuntelemassa - olivat kivoja ja tulivat soittamaan ilman palkkiota). Lapset olivat haltioissaan; taisi olla melkein kaikille ensimmäinen kerta, kun pääsivät näkemään tällaisen keikan livenä ja läheltä (keskuksen sisäpihalla oli aika tiivis tunnelma...) Myös me suomalaiset tykättiin bändistä ja erityisesti laulaja-kitaristista niin kovasti, että suunniteltiin pitävämme jatkot bändin kanssa keikan jälkeen täällä meidän olkimajassa... Tai siis tytöt suunnitteli, en minä. ;) Pääesiintyjän jälkeen korttelin nuorista koostuva rap-ryhmä esitti pari kappaletta ja sitten vielä Simon ja Baba Fallin reggae-viritelmä (jonka nimeksi ei sitten tullutkaan torakka vaan ñaari ga eli kaksi kundia - työnimi, veikkaisin) Omarilla täydennettynä esitti yhden kappaleen. Kappale kertoi Cheik Ahmadou Bambasta, joka on yksi muridi-veljeskunnan pyhä tyyppi (poliittisesti korrektimpi nimitys työn alla...)
Hieno vappu siis, kaiken kaikkiaan. Tapahtuma onnistui yli odotusten ja myös aikuisia oli jonkin verran kuuntelemassa puheita ja musiikkia. Babsku sanoi eilen, että järjestetään sitten 16.6. myös jotain samantapaista, kun on journée de l'enfant eli lastenpäivä (Senegalissa? maailmalla?).
Muista kuulumisista sen verran, että kävin eilen jatkuvien vatsavaivojen takia toubab-lääkärillä Dakarin keskustassa. Palvelu oli nopeaa, kallista ja ranskalaishenkistä. Lääkärisetä sanoi, että minulla on jotain parasiitteja, antoi loishäätölääkkeitä ja kielsi syömästä mitään tuoreita kasviksia, hedelmiä tai vahvasti maustettua ruokaa viiteen päivään. Lääkärisetä myös ihmetteli ihan kuin ohimennen, että enkö muka syönyt mitään loishäätökuuria viime vuonna Senegalista Suomeen palattuani... Olisi kuulemma pitänyt.
2 comments:
Hienolta kuulostaa tuo mielenosoitus! Te taidatte saada siellä ihan oikeasti jotain aikaan.;)
Jotkut vanhemmatkin ihmiset siellä siis ymmärtävät ympäristöasioiden tärkeyden...? Osaatteko sanoa riippuuko tämä ymmärrys koulutuksesta, luonteesta, kiireen ja stressin määrästä vai mistä?
No, en tiedä saadaanko mitään aikaan, mutta töitä ainakin on tehty! En kyllä osaa odottaa mitään näkyviä tuloksia esim. katujen siisteyden suhteen tänä aikana kun olemme täällä . Mutta jos saisi näitä keskuksen tyyppejä innostumaan ympäristöasioista vähän nykyistä enemmän, niin olisin tyytyväinen. Kyllä täällä jotkut aikuiset melko paljon puhuvat ympäristöstä ja siitä, että sitä on tärkeää suojella - monesti se vaan ei näy käytännössä ihmisten toiminnassa.
Muutenkin usein tuntuu, että joitain ulkoaopittuja ympäristöön liittyviä asioita vaan toistellaan (hyvänä esimerkkinä fraasi "nettoyer, c'est bien - ne pas salir, c'est mieux" jonka hokeminen ei paljon vaikuta roskastamiseen käytännössä). Koulussakin lapsia opetetaan usein toistamaan tiettyä lausetta, kunnes oppivat sen ulkoa - sen sijaan, että opetettaisiin miettimään itse asioita. Juuri tähän yritämme omalla opetustyylillämme saada vaihtelua. Minusta on tärkeää, että lapset ymmärtävät ympäristöongelmien syitä ja seurauksia - muuten on vaikea noudattaa sellaisia umpimähkäiseltä kuulostavia ohjeita, kuin että älä kaada likavesiä kadulle.
Post a Comment