Nimensä mukaan järven vesi on ihanan pinkkiä, mutta vesi ei ole laisinkaan ihanan tuntuista vaan kahlatessa jaloissa olevat haavat kirvelivät ikävästi. Kuvassa Johanna järven rannalla, takana veneitä, joilla suolaa kuskattiin maihin.
Järvessä ei voinut uida joten lähdettiin veneen kanssa järven yli toiselle puolelle, josta pääsi merenrannalle. Turvalliseen veneeseen mahtui runsaasti väkeä. Kuvassa alhaalta vasemmalta alkaen Paula, Teemu, Satu, Maria, Laura, Johanna ja Sire. Takana vielä meidän kuski, joka lykkäsi meidät kepillä järven yli.
Sire ylittämässä järveä.
Sire ja minä ylittämässä järveä. Takana suolakasoja...
Minä ja vaaleanpunainen vesi :)
Kuvassa suolakasoja ja miehiä, jotka työskentelivät vedessä kaivaen suolaa järven pohjasta.
Taaperrus järveltä merenrannalle on alkanut. Kuvassa Johanna, Laura ja Maria. Oli hieman aavikkomaista tunnelmaa taaperrella pari kilometriä pehmeässä ja kuumassa hiekassa. Välillä tuntui ettei koskaan päästä perille ja vähintään tuuperrun nestehukassa suurelle aavikolle :)
Olemme puolessavälissä matkaa ja osa porukasta on jo ehtinyt pitkälle meidän eteen.
Nautitaan rauhallisesta rannasta. Oli ihanaa viettää aikaa merenrannalla ilman turisteja, kaupustelijoita ja ylimääräistä hälinää.
Rannalta lähdimme syömään menomatkan varrella olevalle hotellille. Ruoka oli hyvää, mutta ranskalaiset turistipojat tosi ärsyttäviä :) Matka laittomalla taksilla ja kahdella car rapidilla kotiin kesti noin pari tuntia. Matkustaminen car rapidilla oli kyllä kivaa eikä matka tuntunut pitkältä, kun oli niin paljon ihmeteltävää ja katseltavaa. Kaikki kaupustelijat, liikenteen kulku, vuohet autojen katoilla, maisemat ja lukemattomat roskakasat.
No comments:
Post a Comment