Lomalla ja muita kuulumisia

Viime päivityksestä on aikaa, kun täällä päivät ja tapahtumat kulkevat tällä hetkellä niin nopeaan, että hyvä kun itse pysyy perässä. Saati että tässä ehtisi toisten iloksi jotain kirjoitella. Tässä pientä yhteenvedon tapaista nyt kumminkin.

- Viime viikon torstaina meillä oli täällä Suomen ulkoministeriöstä kaksi tarkastajaa arvioimassa projektia. Päivä oli pitkä ja tapahtumarikas, aikataulussa ei tietenkään pysytty ja noin puolet suunnitellusta ohjelmasta jäi käymättä läpi, mutta hauskaa oli!

- Perjantaina lähdimme Hannan, Omarin ja Baban kanssa viikonloppulomalle Saloum-joen suistoalueelle. Ikimuistoinen menomatka kesti viisi ja puoli tuntia, jota ennen olimme jo odottaneet kaksi tuntia bussissa istuen sitä, että lähdettäisiin liikkeelle. Bussi oli rikki, ja tämän tästä jouduttiin pysähtymään ja lisäämään vettä jäähdyttäjään (tai jonnekin sinne konepellin alle, ei ole oikein nämä auton moottoriin liittyvät termit hallussa). Lisäksi lattian raoista puhalsi koko matkan ajan tulikuumaa ilmaa, niin että kengät meinasi sulaa kiinni lattiaan ja muutenkin oli aika lämmin. En ehkä ole saunassakaan ikinä hikoillut niin paljon kuin siellä autossa. Baban ja Omarin kestovitsinä koko matkan ajan oli kääntyä aina välillä katsomaan joko Hannaa tai minua, ja ilmoittaa sitten selkeällä suomenkielellä, että "Punainen!"

Mökkejä, joissa olimme yötä Mar Lojin saarella.

Matka oli kuitenkin ihana, suistoalueella oli kaunista ja olimme kaksi yötä Mar Lojin saarella sellaisissa kivoissa pienissä bungaloweissa. Veneretkeilimme ja näimme liskoja, mangrovemetsiä, pelikaaneja ja hyppykaloja (siis sellaisia kalaparvia, jotka hyppelivät vedenpinnan yläpuolelle). Oli muuten hauskaa, kun veneretkellä opas puhui tietysti ranskaa, ja minä käänsin Hannalle: "Joo, se sanoi että noita mangrovejuttuja on kahta lajia ja tossa kasvaa niistä toista, en mä tajunnut mitä eroa niillä on, enkä mä oikein ymmärrä näitä kasvien nimiä ranskaksi. - - Tuolla menee nyt tommonen lintu, se sano kyllä sen nimen mut mä unohdin sen jo enkä mä kyllä muutenkaan tiennyt mikä se on suomeksi." Hanna sai siis opastuksesta erityisen paljon irti.

Lisko, josta Hanna onnistui sinnikkään metsästyksen jälkeen saamaan hyvän kuvan.

Lomalla otettiin rennosti, grillattiin kalaa ja oltiin päivänokosilla ja käytiin kävelyllä ja katseltiin vettä ja saaria. Ainoa seikkailu oli, kun syötiin katkarapuja, ja Baba sai niistä allergiakohtauksen ja käveli rintaansa takoen ja hengitys vinkuen ympäri kämppää puolisen tuntia, kunnes matka-apteekistani löytyneet antihistamiinit pelastivat tilanteen. Kotimatka taittui vajaassa kolmessa tunnissa, ja täällä olikin taas täysi hulina päällä, lapset riehuivat ja kaikki huusivat ja musiikki pauhasi... Tuli vähän ikävä sinne saarelle luonnon rauhaan.

Näiden kalojen nimi ei meinannut millään selvitä. Vasta viides henkilö, jolta kysyimme, muisti kalojen wolofinkielisen nimen olevan safa. Ranskankielisestä nimestä ei ollut mitään tietoa kellään.

- Nettiyhteyksien kanssa on ollut vaikeuksia, kun viime torstain hulinassa joku onnistui varastamaan keskuksen modeemin, eikä langaton yhteys toimi vieläkään. Lisäksi aina sähkökatkoksen jälkeen (niitä on usein iltapäivisin) yhteys on jonkin aikaa poikki.

- Mangokausi on parhaimmillaan, ja kilo mangoja maksaa 0,50-1,00 euroa. Syömme mangoja monta kertaa päivässä, ja annamme parhaimmille yksilölle nimiä ja muistelemme niitä jälkeenpäin lämmöllä. Suomessa ei ikinä saa samanlaisia mangoja kuin täällä - Hanna aikookin ostaa niitä tuliaisiksi kotiin.

- Maria lähti maanantaina kotiin, mutta Paula jäi vielä pariksi viikoksi meidän seuraksi. Mariaa on nyt ikävöity pitkin viikkoa - minä erityisesti siksi, että kukaan ei enää naura huonoille vitseilleni. Ai niin, Maria, jos luet tätä niin voitko lähettää s-postitse ne meidän lomakuvat, joita ei ehditty siirtää sun koneelta pois? Kiitos. Sitä ennen en saa blogiin kuvia matkalta.

- Maanantaina kun olimme koulussa pitämässä tuntia, niin luokan opettaja nukahti tunnin aikana... Että niin mielenkiintoista tämä meidän työmme on kaikkien mielestä. Maanantaina oli muutenkin huono koulupäivä, jouduin uhkaamaan kahta eri luokkaa, että "nyt jos ette ole hiljaa ja kuuntele, niin minä en viitsi pitää tätä tuntia enää, kun ei minun ole mikään pakko olla täällä." Muuten työt sujuu mukavasti, etenkin kun olen lakannut pitämästä suurinta osaa atk-tunneista (tai siis oppilaat eivät ilmesty paikalle - ehkä niillekin on selvinnyt, etten ole mikään suuren luokan atk-ihminen).

- Olimme tänään rannalla, jossa leikin "en minä enää pala" -leikkiä ja poltin reiteni, kun en jaksanut laittaa niihin aurinkovoidetta. Kesä on alkanut, lämmintä piisaa ja rannalla on hirmuisesti ihmisiä. Myös torakoita on kuumuuden myötä alkanut näkyä enemmän.

- Ötökkä-uutisista vielä: kirppuja myrkytettiin, ja ne katosivat! ...kolmeksi päiväksi. Tänään aamulla oli taas uusia kirpunpuremia kaikilla. Valitin Babskulle kymmenettä kertaa kirpuista ja siitä, että seinän väliin tunkevat kissat ihan varmasti tuovat niitä meille - Babsku lupasi ryhtyä sotaan kissoja vastaan, ja sanoi samassa lauseessa myös sanan 'bensiini'. En esittänyt jatkokysymyksiä, koska kaikkia asioita ei edes tarvitse tietää.

Lopuksi esitän vaatimattoman ihmettelyni siitä, ettei kukaan enää lähetä minulle sähkopostia (paitsi Kaiju - kiitos!). Mitä mahtaa kuulua siskolle uuteen työhön ja asuntoon Helsingissä? Entä miten Terhi pärjäilee paritanssiartikkelimme kirjoittamisen kanssa? Monen muunkin ihmisen kohtalo askarruttaa mieltä. Jään odottamaan postia.