Huipputehokasta ohjelmaa

Ajattelin jatkaa arkisilla teemoilla ja muutamalla kuvalla arkielämästä. Alla Johanna kävelemässä kotiin bussipysäkiltä (eli sattumanvaraisesti jostain kadunvarrelta mihin bussi sattuu sinä päïvänä pysähtymään ). Joka paikassa on hirmuisesti hiekkaa ja varsinkin isojen teiden varsilla kulkiessa hiekka pöllyää ikävästi. Tosin nyt siihen on jo tottunut eikä siihen kiinnitä kovinkaan paljon huomiota...paitsi, kun sitä on silmissä, korvissa ja suussa.

Seuraavassa kuvassa Johanna ja Abdou pesemässä pyykkiä. Lapset tulevat usein kertomaan meille suomalaisille miten pyykkiä pestään, koska pesemme sitä väärin...? Abdou kyllä ottaa oppia Johannalta ja on suureksi avuksi. Johannasta on tullut erinomainen pyykkäri ja olen ollut tyytyväinen Johannan antamaan panokseen kotityörintamalla.

Viimeinen viikko on ohjelmoitu huipputehokkaastii, joten kiirettä pitää. Ensinnäkin tänään siirryttiin koulussa roskateemasta ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja saatiin valmisteltua tarvittavat materiaalit loppuun eilen illalla. Ennen lähtöäni pitäisi vielä valmistella oppitunteja myös lähtöni jälkeiselle ajalle, jotta Johannalle ei tulisi kiire oppituntejen pitämisen kanssa. Ilmastonmuutos vaikuttaa olevan aika vieras ja vaikea aihe lapsille, joten oppitunnit on valmisteltava huolellisesti. Oppilaat seurasivat kyllä ihan kivasti mukana, mutta sekoittivat esimerkiksi kasvihuoneen ja kasvihuoneilmiön toisiinsa :)

Toiseksi suurin osa graduhaastattelujen tekemisestä on jäänyt viimeiseen viikkoon, mutta onneksi ollaan jo loppusuoralla ja tarkoitus olisi tehdä viimeiset haastattelut tänään. Ottaen huomioon afrikkalaisen aikakäsityksen, on kuitenkin hyvin todennäköistä, että jotain aikatauluun liittyviä mutkia tulee eteen. Graduhaastattelujen tekeminen on onnistunut hyvin ja olen saanut todella mielenkiintoista materiaalia haastateltavilta. Täytynee todeta, että ilman Johannan henkistä tukea ja etenkin tulkkausta haastattelut olisi jääneet tekemättä. Johannalla on graduhaastattelujen lisäksi myös omat opiskelujutut jääneet tähän viikkoon, joten nyt pakerretaan opiskelujuttuja ihan urakalla.

Kolmanneksi kummallekkin on alettu tekemään lettejä tällä viikolla. Johannalla urakka alkoi tänään ja mulla maanantaina. Luultavasti lettini olisivat valmistuneet tänään, mutta hiukset loppuivat kesken. Hiusvärini on hieman erilainen, kuin paikallisilla, joten hiusten saatavuudesta ei ole täyttä varmuutta. Edelliset hiukset löytyivät sattumalta yhdestä kaupasta, jossa kauppias kaivoi ne takahuoneesta pölyisinä ja oli pakettiin eksynyt muutama kärpäsenraatokin. Mutta Ami lupasi huomenna lähteä hiusten metsästykseen, jotta päähäni ei jäisi letitöntä kaistaletta :)

Neljänneksi kiirettä aiheuttaa muut keskeneräiset työt ja lisää töitä olisi tulossa koko ajan. Pitïsi vielä maalata valmiiksi keskuksen seinässä oleva kyltti, mikä jäi Satulta kesken. Syy miksen ole vielä tehnyt kylttiä valmiiksi on ruskean maalin puute. Babsku on suhteellisen hyvä unohtamaan asioita, eikä ole lukuisista huomautuksistani huolimatta vielä muistanut maalin ostoa. Alla kuva keskeneräisestä kyltistä, tosin olen täydentänyt sitä jo puhelinnumerolla ja puolikkaalla kädellä :) Vieressä kyltti, jonka tein ympäristäprojektiin liittyen. Siinä lukee: Puhdas katu - älä heitä roskia maahan.

Sitten tarkoitus olisi vielä maalata Simolle puiseen Afrikan karttaan jokin kuva, myös tämä prosessi on kesken edellisestä syystä johtuen. Lisäksi keskeneräisiä on pari muuta taiteellista projektia. Mutta kyllä vielä on rutkasti aikaa ja loput jää sitten Johannalle ja pojille! Olen tainnut kuitenkin olla viime päivinä hieman tavanomaista kireämpi ja ollut hieman ärtynyt monestakin syystä, kuten lasten aktiivisuudesta, huomautuksista kielitaidottomuudestani, tietokoneella istumisesta ja tietokoneen toiminnasta, odottamisesta, kahvin puutteesta, avainten katoamisesta, siivoamisesta ja etenkin joustavista aikatauluista :)

Muuten arki sujuu tavanomaiseen tapaan eikä täältä lähtöä meinaa oikein konkreettisesti tajuta. Joka päivä on kuitenkin mielessä, että tämä on viimeinen tiistai, keskiviikko jne. ja yrittää parhaansa nauttia kokemuksista, jotka liittyvät sen päivän tavanomaisiin rutiineihin. Lisäksi päivittäin joku tulee kysymään, että olenko lähdössä takaisin Suomeen ja sanovat jotain mieltä herkistävää. Kuten Babsku tänään lounaalla sanoi, että sen tulee ikävä muo, kun lähden Suomeen. Kyllä munkin tulee ikävä...