Lähtöjä ja saapumisia

Pitkän tauon jälkeen en oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Paljon on taas tapahtunut ja ihmiset ympärillä vaihtuneet; Timo tuli edellisviikon perjantaina, siitä parin päivän päästä Hanna lähti kotiin, Lisa ja Ida tulivat residenssiin viime viikon torstaina, sitten Paula lähti kotiin ja viime viikonloppuna Timo palasi Brysseliin. Ngorilla vietetyn viikon jälkeen oli hassua herätä viime sunnuntaina oman hyttysverkon alta täällä keskuksessa. Piti itse keittää aamuteetä, kun aiemmin Hanna teki aina teen valmiiksi ja herätti sitten vasta minut. Kyllä oli kurjaa. Valitin pojille aamupalan valmistamisen vaikeutta, ja minun käskettiin käydä aamuisin Bakrin kahvilassa cafe touballa, ja ostaa tonnikalaleipä siitä vierestä. Mutta kun siinä kahvissa on vähän liikaa sokeria heti aamusta nautittavaksi, enkä edes syö tonnikalaa... Maanantaina aamulla sitten nukuin oikein tarkoituksella pommiin, ja ajattelin etten syö ollenkaan aamupalaa. Mutta eikös Ida ollutkin käynyt ostamassa leipää, ja joskus puoli yhdeksältä (kun olin torkuttanut herätyskelloa vasta n. 40 minuuttia) kuului kutsu aamiaiselle! Eli ehkä tämä tästä alkaa taas sujua. ;)

Pidin lomaa koko sen viikon, minkä Timo vietti täällä. Yksi lomaviikon kohokohtia oli ehdottomasti visiitti Madeleine-saarille. En viitsi edes alkaa kehua, että miten kaunista siellä oli, katsokaa itse:




Mainitsemisen arvoinen on myös viime viikon perjantaina Mbaye Dieye Fayen keikka, jossa päästiin tanssimaan blokassia oikein livenä. Oli aika hupaisaa. Artisti osoitti meitä heti keikan alkupuolella, ja totesi, että "Là, c'est la France". Mihin me tietysti vastattiin heti, että ei tässä mitään ranskalaisia olla, vaan suomalaisia; "Ahaa, Helsinki!", kuului vastaus. Sitä ei lähdetty enää korjaamaan, meni ihan tarpeeksi lähelle. Joka tapauksessa ylimääräisestä huomiosta (jouduttiin myös tanssimaan Lisan ja Idan kanssa soolot pienen tama-rummun tahdissa) huolimatta oli hauska ilta.

Tällä viikolla palasin taas töiden pariin ja olen opetellut uusia arkipäivän rutiineja Idan ja Lisan kanssa ja myös itsekseni. Hassua miten se arki vaihtelee sen mukaan, keitä residenssissä milloinkin asuu. Kaikkien kanssa on ollut kivaa, mutta erilaista. Olen huomannut olevani vähän laiska; se taisi olla Hanna joka aina komensi minua tekemään töitä ja joka huolehti siitä, että jääkaapissa oli ruokaa... Erään asian suhteen olen kuitenkin ryhdistäytynyt aivan oma-aloitteisesti, sillä olen alkanut opetella wolofia vähän tarmokkaammin. No, en tiedä miten oma-aloitteista se toisaalta on, sillä Lisan tulon jälkeen ranskan puhuminen täällä keskuksessa on vähentynyt huomattavasti (Lisa ymmärtää todella hyvin wolofia). On kuitenkin ollut rohkaisevaa huomata, miten jo tämän viikon aikana olen alkanut ymmärtää paljon enemmän sitä, mistä milloinkin puhutaan. Eilen olin tosi ylpeä, kun minulta kysyttiin olinko ollut koulussa, ja sitten osasin ihan itse wolofiksi selittää, että en ollut aamupäivällä koulussa vaan rannalla, ja että teimme siellä Lisan kanssa joogaa ja että se oli kivaa. ;)

Muuten olen viettänyt aika paljon aikaa Souleymanin siskon Coumban kanssa, joka on opettanut minua virkkaamaan muovipusseista kaikenlaisia juttuja (toistaiseksi olen saanut aikaan epäonnistuneen rannekorun ja yhden kassin pohjan). Lisäksi on juotu ataya-teetä ja istuskeltu ja juteltu kaiken maailman asioista keskuksen poikien kanssa. Yhtenä päivänä meillä oli esimerkiksi mielenkiintoinen keskustelu homoseksuaalisuudesta, jossa suomalaisten ja senegalilaisten mielipiteet olivat aika kaukana toisistaan, mutta ainakin molemmat osapuolet oppivat paljon toistensa ajatusmaailmoista.

Loppuun vielä yksi kuva, jossa näkyy vähän minun "uudet" letit, jotka tosin on jo kaksi viikkoa vanhat ja alkaa pikkuhiljaa kulahtaa. Mutta kyllä niitä vielä viikon tai kaksi kehtaa pitää.