Madame Recyclage eli ympäristöprojektin kuulumisia

Täällä tykätään lempinimistä. Samalla ihmisellä voi olla monta lempinimeä, jotka vaihtelevat tilanteen mukaan. Monta viikkoa pojat kutsuivat minua Madame Fatayaksi, koska tarjosimme silloin ensimmäisessä naistenillassa fatayoja, ja jostain syystä kaikki kuvittelivat, että se oli minun idea (ja että minä olin niin ilkeä, etten halunnut antaa pojille yhtään fatayaa). Sitten minusta tuli Madame Environnement eli Rouva Ympäristö, joka komensi kaikkia laittamaan roskat roskikseen. Nykyisin olen enimmäkseen Madame Recyclage eli Rouva Kierrättäjä, koska revin jatkuvasti paperinpaloja kierrätyspaperin valmistusta varten tai leikkelen ja virkkaan muovipusseja. Hannaa muuten sivunmennen sanoen kutsuttiin yleensä Hanna-boyksi (boy-liitettä käytetään lapsista ja usein myös itseä nuoremmista henkilöistä), en tiedä miksi minua sanotaan rouvaksi, olenko sitten niin paljon vanhemman näköinen kuin Hanna..?

Pienestä naljailusta huolimatta kierrätysidea alkaa saada kannattajia. Babsku tosin huutelee aina, kun näkee minun repivän paperia, että ”Trions pour recycler!” eli lajitelkaamme kierrätystä varten – mistä mahtaa olla tuollaisen sloganin kuullutkin. Mutta Doudou on innostunut tekemään minun kanssa kierrätyspaperia, ja monet muutkin osallistuvat paperin repimiseen tuossa sisäpihalla istuskellessaan. Eilen esimerkiksi laskin, että neljä yhdeksästä pihalla istujasta repi paperia samalla kun juteltiin kaikenlaista. Olen monta viikkoa jankuttanut siitä, että keskuksessa pitäisi aloittaa pienimuotoinen jätteiden lajittelu, jossa kerättäisiin erikseen paperi ja pahvi, muovipussit (ne pestään ja niistä virkataan laukkuja ym.) ja biojäte. Olen jo sopinut Patte d’oien koulun rehtorin kanssa, että koulussa aloitetaan kompostikokeilu – tosin nyt tulee kesäloma, joten kompostin aloittaminen jää syksyllä keskukseen tuleville Marille ja kumppaneille, jotka aikovat jatkaa ympäristökasvatusprojektia. Mutta siihen asti biojätteen voi syöttää lampaille, jotta ne saisivat välillä muutakin ruokaa kuin pahvia ja seinämosaiikkia. Sillä eihän siinä ole mitään järkeä kantaa helposti kierrätettävää jätettä tuohon läheiselle laittomalle kaatopaikalle. Perjantaina Babsku lupasi, että voimme yrittää lajittelun aloittamista, vaikka olikin sitä mieltä, että menee ainakin vuosi ennen kuin ihmiset oppivat systeemin...

Tässä nypimme Doudoun ja Siren kanssa paperimassaa. Kuva on otettu joskus huhtikuussa, jolloin paperia tehtiin Lauran opastuksessa.

Lajittelun ja kierrätyksen hyödyllisyys ei yksinkertaisesti ole monelle ihmiselle täällä mikään itsestäänselvyys, siksi sille vähän naureskellaan. Samoin monet ihmettelevät, miksi puhun lapsille ilmastonmuutoksesta, kun se on niin monimutkainen asia – tai miksi ylipäätään puhutaan ilmastonmuutoksesta, kun on on niin paljon tärkeämpiäkin ympäristöongelmia... Kun vain saisi aikuiset ihmiset kuuntelemaan, niin heille olisi kyllä vaikka mitä sanottavaa ympäristöasioista. Usein aikuisilla on kuitenkin niin vahvat ennakkoasenteet (kuten että ilmastonmuutos ja jäätiköiden sulaminen on enimmäkseen eurooppalaisten ongelma) ja sitten vaan naureskellaan ihmiselle, joka ottaa ympäristöongelmat tosissaan ja sanotaan, että ota nyt vähän rennommin. ;) Yhtenä iltana kuitenkin Babsku tuli keskukseen ja antoi minulle hienon laukun, joka on tehty kierrätetyistä limsatölkeistä, ja sanoi että hän halusi muistaa minua jotenkin, kun teen niin hyvää ja tärkeää työtä. Olin niin liikuttunut, että sanoin vaan suomeksi ”kiitos”, johon Babsku vastasi että ”Ñoko bokk. We’re a team.”